Olimme olleet jo pitkään tallilla mutta edelleen istuin katsomossa märällä puupenkissä katsomassa kun Stella ratsasti Mistillä. Minulla oli Mististä vaan hyviä kokemuksia. Se on todella kiltti ja erityisesti ihanan näköinen. Minua palelsi jo sillä syksy on jo pitkällä enkä osaa edelleenkään pukeutua sään mukaisesti. Havahdun pian omista ajatuksistani kun Stella on jo taluttaen portilla huutaen "Kim! Mennään jo!". Nousen äkkiä ja kävelen reippaasti talliin lämpimään.
Stella vei herkästi palelevan Mistin suoraan hoitopaikalle ja yllätys, yllätys Miia oli viereisessä paikassa hoitamassa Wonderia. Miia oli aluksi vähä siedettävä mutta päivä päivemmältä hänen todellinen luonteensa astuu esiin. "Mitäs te muodin häipäisijät teette minun vieressäni? Ettekö tajua, että näytän kuin olisin teikäläisiä kun olette siinä..?"-Miia aloitti heti. Stellan hymy hyytyi eikä hän vastannut vaan otti Mistiltä suitsia pois. Minun oli pakko tokaista jotain ja vastasin vain suoraan "harmi." Miia katsoi minua kuin koiraa joka olisi purrut omistajansa kalliit tossut käyttökelvottomiksi. Hän ei vastannut vaan alkoi hoputtamaan Annaa palvelemaan. Samalla sekunnilla Sophie astui toimistosta pari paperia kädessä. "Ahkerat tallitytöt hoi! Meidän hoitajanäyttelyt ovatkin ensi viikolla, kaikki eivät tästä tienneet mutta osa kyllä. Nämä ovat leikkimieliset näyttelyt johon olemme laittaneet teidän nimienne alle teille sopivat hevoset. Teitä nyt kilpailee neljä, sillä Henna ei aijo osallistua." Kaikki olivat innoissaan mutta minä olinkin ainoa joka ei siitä tiennyt. Olin uusi joten tieto oli jo jaettu ennen minun tuloani, oli kuitenkin ilo saada vähän kilpailuhenkisyyttä peliin. "Hevoset tulevat tässä kröhöm.. Stella-saat nyt yksityiseni Missin". Stellan hymy nousi niin korkealle kuin pystyi sillä harvoin joku sai yksityisen. "Anna-Lukko, Kim-Wonder ja Miia-Jähmä. Niin ja voittaja pääsee kilpailemaan tällä hevosella cup-kisaan joka järjestetään myöhemmin, kiitos!"-Sophie jatkoi. Miia oli niin kiukkuinen, ettei saannut hoitohevostaan Wonderia, vaan tallin hitaimman hevosen, Jähmän. "Hän on taatusti tehnyt tämän tahalteen. Yrittääkö hän viedä Wonderin minulta, Anna?"-Miia kuiskasi Annalle. "Ihan varmasti. Kuka hän luulee olevansa?"-Anna sanoi.
Stella lähti kotiin ja minä odotin kyytiäni. Nojasin metallitarhaan ja katsoin Wonderia tarhassa. Miia oli viennyt sen ulos. Katsoin sitä, se oli kyllä lempeän näköinen. Rauhallinen, musta hevonen alkoi huomiota kiinnitäessään kävelemään minua päin tervehtimään. Se tunki uteliaan turpansa kädelleni ja aloin rapsuttamaan sitä harjasta. Miia tuli yhtäkkiä nopeasti ja kovaäänisesti luokseni niin, että Wonder häipyi nopeasti pois. "Sitä silitellään mun hoitohevosta vai?"-Miia sanoi pieni virne kasvoillaan. Nyökkäsin vähän epävarmasti ja käännyin katsomaan Wonderia ja Missiä. "Joo on se Wonder ihan kiva mut aika.. No vaarallinen. Sillä ei kuka tahansa pärjää.."-Miia sanoi. "Aijjaa. Mut eiks se ollu tosi kiva hoitaa hoitopaikalla?"-Kysyin katsoen Miiaa. "Oli mut siinä se onki. Se toimii vaan mulla, siks oonki sen hoitaja. Se laukkas kerran Annanki päältä tosi pahannäkösesti."-Miia sanoi. "Oikeesti?! Hui! Aika kamalaa. En tienny et se on nii hurja."-sanoin. "Joo no riippuu päivästä mutta sanonpa vaan että kannattaa varoa ettei käy mitään esimerkiks sitten näyttelyissä. Ois ihan kamalaa jos se potkis jonku niin nuoren ja lupaavan kun Lukon sellaseen kuntoo et se pitää lopettaa."-Miia sanoi. Nyt olin kauhuissani. En todellakaan halunnut aiheuttaa noloa ja vakavaa tilannetta näin uutena tyttönä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti