Nyt se oli kuitenkin menoa. Istun autossa ja käännyimme juuri yleistieltä soratielle. Äiti hoilaili ärsyttävästi kotimaisen musiikin tahtiin ja itse katsoin vain maisemia. Minua jännitti. Olin ensimmäistä kertaa menossa isolle tallille kun ennen ratsastin vain pienessä tallissa. Yhtäkkiä havahdun, sillä näen kentän ja sen takana punaisen tallin. Äiti sammutti radion ja rupesi päästelemään kehuja toisen eteen.
Pihalla äitin sammutettua auton huomasin kahden koiran tulevan vastaan räksyttäen. Ne olivat isoja mutta näyttivät todella iloisilta. Pian tallista tulee aikuinen nainen, tallin omistaja Sophie tervehtien. Nousimme reippaasti autosta keskustelemaan ja kättelemään. "Sinä olet siis Kim? Mukava tavata!"-Sophie sanoo ja juuri kun olen vastaamassa päättää äiti selittää omaa ratsastushistoriansa. Sophie ja äiti jäävät juttelemaan kun minä hipsin varovasti talliin. Talli oli tosiaan selvästi uusi! Tallilla oli jo näin varhain vipinää ja tyttöjä hevosiin pyöri joka puolella. Pian säikähdän kunjjoku tönäisee hellästi selästäni "Heii! Olen Miia, tallin paras ratsastaja!". Käännyn katsomaan ja huomaan vahvasti meikatut tytöt jotka vetivät selvästi tekaistua hymyä. "Joo ja mä oon Anna, tallin toisiks paras ratsastaja." "Juu no et kyl oo mut ihan sama kukas sä oot?"-Miia jatkaa Annan perään. En pysty vastaamaan heti, sillä nämä ihmiset hämmensivät minua. Inhosin feikattuja ihmisiä. Sanoin lyhyesti vain "Kim." ja tytöt nyökkäsivät. "Voin esitellä sut? Moni kadehtii varmasti kun liikut mun seurassa haha. Kuka vaan kun ei mun seurassa saa liikkua."-Miia sanoi. Katsoin vähän epäröivästi ja kieltäydyin nätisti. Halusin katsoa yksin. Tytöt menivät jonnekkin ja jatkoin käytävälle. Kävelin ja katselin rauhassa nimikylttejä kunnes kuulen ulkoa huutoa "Pysähdy! Vikseeeeel!". Katsoin ovelle mutta yhtäkkiä toielta käytävältä ravaa mutajalkainen vuonohevonen hörisevänä. Se selvästi nautti tilanteestaan. Sillä oli naru riimussa kiinni ja naru raahasi ponin perässä. Ponilla ei ollut mahdollisuutta minun ohitseni eikä se todellakaan aikonut kääntyä. Se antautui vapaaehtoisesti minulle. Otin kovia kokeneen riimunnarun käteeni ja silitin ponia. Tyttö juoksee luokseni helpottuneena. "Kiitos paljon kuka ikinä oletkin! Olen Stella." "Kim."-vastaan taas lyhyesti. "Aa sä oot se uus tyttö! Sophie puhuikin susta! Tänne on tulossa vielä uusia hoitajia ja sen sellasta mutta olit ensimmäisiä." Nyt en tajunnut. Eikö tämä ole uusi talli? Eikö Stellat ja Miiat ja sen sellaiset olleet myös uusia? "Mites te muut?"-kysyin suoraan. Stella hymyili, otti Vikselin ja talutti hitaasti sitä hoitokäytäville päin selittäen minulle. "Ei me muut ei olla uusia. Enter on ollut vain meidän nykyisten välinen pieni talli muualla. Sophie kuitenkin halusi enemmän ja päätti rakentaa uudelle paikkakunnalle isomman tallin ja jos isoa tallia haluaa pyörittää, tarvii se myös paljon hoitajia ja majottautuvia hevosia. Hoidin ennen Vikseliä mutta sitten ihastuin juuri tulleeseen Mistiin ja hoidan nykyään sitä, välillä myös tätäkin pikkupossua!"-Stella sanoi. Hän laittoi Vikselin kiinni ja selitti tallista ja sen toimintatavoista kunnes Sophie ja äiti tuli. "Haluat varmasti ratsastaakkin joskus, haha. Miten olisi Misti? Misti on hyvä näyttämään minulle ratsastajan taidot ja näin osaan myöhemmin pistää sinulle oikeanlaisen hevosen."-Sophie sanoi. "Onnenpekka! Misti on paras! Voinko Sophie auttaa laittamaan sen?"-Stella sanoi. Sophie nyökkäsi ja nauroi. Sitten alkoi minun ensimmäinen ratsastustuntini täällä.
 |
| Kim |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti