#2 Mustasukkaisuuden huipulla

Olin ratsastellut joitakin kertoja jo Enterissä mutta huomasin pian ettei minua kiinnosta enään niinkään oppia uutta ratsastuksesta vaan pitää hauskaa esimerkiksi laukkamaastoillen. En ollut siis ennen laukannut maastossa mutta se oli salainen haaveeni. Tunnit olin jo lopettanut mutta tallilla kävin silti lähes päivittäin Stellaa ja no koko tallia auttamassa. Välillä liikuttelin jotain hevosta mutta eniten olin vain auttamassa hoitamisessa.

Olimme olleet jo pitkään tallilla mutta edelleen istuin katsomossa märällä puupenkissä katsomassa kun Stella ratsasti Mistillä. Minulla oli Mististä vaan hyviä kokemuksia. Se on todella kiltti ja erityisesti ihanan näköinen. Minua palelsi jo sillä syksy on jo pitkällä enkä osaa edelleenkään pukeutua sään mukaisesti. Havahdun pian omista ajatuksistani kun Stella on jo taluttaen portilla huutaen "Kim! Mennään jo!". Nousen äkkiä ja kävelen reippaasti talliin lämpimään.
Stella vei herkästi palelevan Mistin suoraan hoitopaikalle ja yllätys, yllätys Miia oli viereisessä paikassa hoitamassa Wonderia. Miia oli aluksi vähä siedettävä mutta päivä päivemmältä hänen todellinen luonteensa astuu esiin. "Mitäs te muodin häipäisijät teette minun vieressäni? Ettekö tajua, että näytän kuin olisin teikäläisiä kun olette siinä..?"-Miia aloitti heti. Stellan hymy hyytyi eikä hän vastannut vaan otti Mistiltä suitsia pois. Minun oli pakko tokaista jotain ja vastasin vain suoraan "harmi." Miia katsoi minua kuin koiraa joka olisi purrut omistajansa kalliit tossut käyttökelvottomiksi. Hän ei vastannut vaan alkoi hoputtamaan Annaa palvelemaan. Samalla sekunnilla Sophie astui toimistosta pari paperia kädessä. "Ahkerat tallitytöt hoi! Meidän hoitajanäyttelyt ovatkin ensi viikolla, kaikki eivät tästä tienneet mutta osa kyllä. Nämä ovat leikkimieliset näyttelyt johon olemme laittaneet teidän nimienne alle teille sopivat hevoset. Teitä nyt kilpailee neljä, sillä Henna ei aijo osallistua." Kaikki olivat innoissaan mutta minä olinkin ainoa joka ei siitä tiennyt. Olin uusi joten tieto oli jo jaettu ennen minun tuloani, oli kuitenkin ilo saada vähän kilpailuhenkisyyttä peliin. "Hevoset tulevat tässä kröhöm.. Stella-saat nyt yksityiseni Missin". Stellan hymy nousi niin korkealle kuin pystyi sillä harvoin joku sai yksityisen. "Anna-Lukko, Kim-Wonder ja Miia-Jähmä. Niin ja voittaja pääsee kilpailemaan tällä hevosella cup-kisaan joka järjestetään myöhemmin, kiitos!"-Sophie jatkoi. Miia oli niin kiukkuinen, ettei saannut hoitohevostaan Wonderia, vaan tallin hitaimman hevosen, Jähmän. "Hän on taatusti tehnyt tämän tahalteen. Yrittääkö hän viedä Wonderin minulta, Anna?"-Miia kuiskasi Annalle. "Ihan varmasti. Kuka hän luulee olevansa?"-Anna sanoi.

Stella lähti kotiin ja minä odotin kyytiäni. Nojasin metallitarhaan ja katsoin Wonderia tarhassa. Miia oli viennyt sen ulos. Katsoin sitä, se oli kyllä lempeän näköinen. Rauhallinen, musta hevonen alkoi huomiota kiinnitäessään kävelemään minua päin tervehtimään. Se tunki uteliaan turpansa kädelleni ja aloin rapsuttamaan sitä harjasta. Miia tuli yhtäkkiä nopeasti ja kovaäänisesti luokseni niin, että Wonder häipyi nopeasti pois. "Sitä silitellään mun hoitohevosta vai?"-Miia sanoi pieni virne kasvoillaan. Nyökkäsin vähän epävarmasti ja käännyin katsomaan Wonderia ja Missiä. "Joo on se Wonder ihan kiva mut aika.. No vaarallinen. Sillä ei kuka tahansa pärjää.."-Miia sanoi. "Aijjaa. Mut eiks se ollu tosi kiva hoitaa hoitopaikalla?"-Kysyin katsoen Miiaa. "Oli mut siinä se onki. Se toimii vaan mulla, siks oonki sen hoitaja. Se laukkas kerran Annanki päältä tosi pahannäkösesti."-Miia sanoi. "Oikeesti?! Hui! Aika kamalaa. En tienny et se on nii hurja."-sanoin. "Joo no riippuu päivästä mutta sanonpa vaan että kannattaa varoa ettei käy mitään esimerkiks sitten näyttelyissä. Ois ihan kamalaa jos se potkis jonku niin nuoren ja lupaavan kun Lukon sellaseen kuntoo et se pitää lopettaa."-Miia sanoi. Nyt olin kauhuissani. En todellakaan halunnut aiheuttaa noloa ja vakavaa tilannetta näin uutena tyttönä!

#1 Uuteen nousuun

Olin aina ratsastanut vain toisella tallilla mutta kun äitini kuuli Enterin avaavan ovensa innostui hän siirtämään minut sinne. Äiti perusteli tallinvaihtoa yksinkertaisesti vain sillä, että se oli uusi ja hienompi mutta todellisuudessa se oli vain lähempänä ja äiti yritti päästä helpommalla kuljettamisen suhteen.

Nyt se oli kuitenkin menoa. Istun autossa ja käännyimme juuri yleistieltä soratielle. Äiti hoilaili ärsyttävästi kotimaisen musiikin tahtiin ja itse katsoin vain maisemia. Minua jännitti. Olin ensimmäistä kertaa menossa isolle tallille kun ennen ratsastin vain pienessä tallissa. Yhtäkkiä havahdun, sillä näen kentän ja sen takana punaisen tallin. Äiti sammutti radion ja rupesi päästelemään kehuja toisen eteen.
Pihalla äitin sammutettua auton huomasin kahden koiran tulevan vastaan räksyttäen. Ne olivat isoja mutta näyttivät todella iloisilta. Pian tallista tulee aikuinen nainen, tallin omistaja Sophie tervehtien. Nousimme reippaasti autosta keskustelemaan ja kättelemään. "Sinä olet siis Kim? Mukava tavata!"-Sophie sanoo ja juuri kun olen vastaamassa päättää äiti selittää omaa ratsastushistoriansa. Sophie ja äiti jäävät juttelemaan kun minä hipsin varovasti talliin. Talli oli tosiaan selvästi uusi! Tallilla oli jo näin varhain vipinää ja tyttöjä hevosiin pyöri joka puolella. Pian säikähdän kunjjoku tönäisee hellästi selästäni "Heii! Olen Miia, tallin paras ratsastaja!". Käännyn katsomaan ja huomaan vahvasti meikatut tytöt jotka vetivät selvästi tekaistua hymyä. "Joo ja mä oon Anna, tallin toisiks paras ratsastaja." "Juu no et kyl oo mut ihan sama kukas sä oot?"-Miia jatkaa Annan perään. En pysty vastaamaan heti, sillä nämä ihmiset hämmensivät minua. Inhosin feikattuja ihmisiä. Sanoin lyhyesti vain "Kim." ja tytöt nyökkäsivät. "Voin esitellä sut? Moni kadehtii varmasti kun liikut mun seurassa haha. Kuka vaan kun ei mun seurassa saa liikkua."-Miia sanoi. Katsoin vähän epäröivästi ja kieltäydyin nätisti. Halusin katsoa yksin. Tytöt menivät jonnekkin ja jatkoin käytävälle. Kävelin ja katselin rauhassa nimikylttejä kunnes kuulen ulkoa huutoa "Pysähdy! Vikseeeeel!". Katsoin ovelle mutta yhtäkkiä toielta käytävältä ravaa mutajalkainen vuonohevonen hörisevänä. Se selvästi nautti tilanteestaan. Sillä oli naru riimussa kiinni ja naru raahasi ponin perässä. Ponilla ei ollut mahdollisuutta minun ohitseni eikä se todellakaan aikonut kääntyä. Se antautui vapaaehtoisesti minulle. Otin kovia kokeneen riimunnarun käteeni ja silitin ponia. Tyttö juoksee luokseni helpottuneena. "Kiitos paljon kuka ikinä oletkin! Olen Stella." "Kim."-vastaan taas lyhyesti. "Aa sä oot se uus tyttö! Sophie puhuikin susta! Tänne on tulossa vielä uusia hoitajia ja sen sellasta mutta olit ensimmäisiä." Nyt en tajunnut. Eikö tämä ole uusi talli? Eikö Stellat ja Miiat ja sen sellaiset olleet myös uusia? "Mites te muut?"-kysyin suoraan. Stella hymyili, otti Vikselin ja talutti hitaasti sitä hoitokäytäville päin selittäen minulle. "Ei me muut ei olla uusia. Enter on ollut vain meidän nykyisten välinen pieni talli muualla. Sophie kuitenkin halusi enemmän ja päätti rakentaa uudelle paikkakunnalle isomman tallin ja jos isoa tallia haluaa pyörittää, tarvii se myös paljon hoitajia ja majottautuvia hevosia. Hoidin ennen Vikseliä mutta sitten ihastuin juuri tulleeseen Mistiin ja hoidan nykyään sitä, välillä myös tätäkin pikkupossua!"-Stella sanoi. Hän laittoi Vikselin kiinni ja selitti tallista ja sen toimintatavoista kunnes Sophie ja äiti tuli. "Haluat varmasti ratsastaakkin joskus, haha. Miten olisi Misti? Misti on hyvä näyttämään minulle ratsastajan taidot ja näin osaan myöhemmin pistää sinulle oikeanlaisen hevosen."-Sophie sanoi. "Onnenpekka! Misti on paras! Voinko Sophie auttaa laittamaan sen?"-Stella sanoi. Sophie nyökkäsi ja nauroi. Sitten alkoi minun ensimmäinen ratsastustuntini täällä.

Kim